Aktiivinen vai passiivinen lähestymistapa?

Keskiviikko 22.2.2012 klo 21:38 - Janika Jalonen

Jos en halua ulkoistaa varojeni hoitoa jää vaihtoehdoiksi harjoittaa aktiivista sijoitusportfolion hoitoa joko itsenäisesti, johon en tuntenut olevani vielä valmis, tai siirtyä passiiviseen sijoittamiseen. 

Passiivisessa sijoittamisessa ei harrasteta osakepoimintaa eikä markkinoita ajoiteta kuten aktiivisessa sijoittamisessa. Yleensä passiivinen sijoittaminen tunnetaan indeksisijoittamisena. Passiivisen sijoittamisen rahastotuotteita ovat indeksirahastot ja indeksiosuusrahastot eli ETF- rahastot. Tuotteiden tarjonta on Helsingin Pörssissä ja rahastoissa on hyvin rajallinen.

Indeksoinnin idea perustuu väittämään, että kukaan ei pysty voittamaan tehokkaita markkinoita aktiivisella kaupankäynnillä. Tämä johtuu asiantuntijoiden mukaan siitä, että informaation kerääminen ja analysointi on työlästä sekä aikaa vievää. Salkunhoitajan ei oleteta pystyvän aktiivisella kaupankäynnillä saavuttamaan niin paljon markkinoiden keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa, että se kattaisi aktiivisesta salkunhoidosta syntyvät kulut.

Jos sijoittaja uskoo markkinoiden olevan tehokkaat ja haluaa välttyä aktiivisen salkunhoidon korkeilta kustannuksilta, hän päätyy oletusarvoisesti harjoittamaan indeksisijoittamista. Passiivisessa sijoittamisessa rahaston arvopaperit valitaan jonkin ennalta sovitun sijoitusstrategian mukaan. Valituilla arvopapereilla ei käydä aktiivista kauppaa sen mukaan miten hinnat markkinoilla vaihtelevat. Passiivisen rahaston johtamisessa ei pyritä ennustamaan mihin suuntaan markkinat kehittyvät eikä näin hakemaan markkinoilta yli- tai aliarvostettuja arvopapereita.

Kun passiiviseen rahastoon tehdään lisäsijoituksia, toisin sanoen kun sijoittajat merkitsevät salkkua, rahastoon ostetaan samassa suhteessa lisää kaikkia arvopapereita joita se jo ennestään pitää sisällään. Kun rahastosta lunastetaan osuuksia, vähennetään siinä suhteessa rahaston arvopapereita kuin niiden painoarvo rahastossa on ennen lunastusta. Arvopapereiden keskinäinen suhde pysyy toisin sanoen muuttumattomana rahastoon tehdyistä merkinnöistä ja lunastuksista huolimatta.

Tutkimusten mukaan osa aktiivisesti hoidetuista rahastoista ylittää joka vuosi markkinoiden keskiarvotuoton, pieni osa näistä aktiivisista rahastoista pystyy tähän jopa pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Ongelma ilmenee kuitenkin siinä, ettei etukäteen tiedetä, siis jo sijoittaessa, mitkä rahastot ovat näitä tulevia voittajia.

Ongelman merkitys laajenee kun tarkastellaan kuinka suuri osa näistä aktiivisista rahastoista tuo sijoittajalle markkinoiden keskiarvoa korkeampaa tuottoa. Näitä rahastoja on vain muutamia. Suurin osa alittaa keskiarvotuoton.

Volatiliteetin voidaan ajatella kuvastavan rahaston riskisyyttä – mitä suurempi volatiliteetti on, sitä suurempi on tuottojen keskihajonta ja sitä suurempi on rahaston sisältämä riski.

Tutkimieni faktojen pohjalta, sen jälkeen kun olin torunut rahoitusyhtiöiden kalliit aktiivisesti hallinnoidut rahastot ja heidän sijoitusneuvonsa jäi vaihtoehdokseni passiivisesti hoidetut rahastot. Vaikka olin tässä vaiheessa jo opiskellut useamman vuoden kauppakorkeakoulussa laskentatoimea ja rahoitusta, olivat markkinoiden aktiiviset ja passiiviset sijoitusinstrumentit minulle täysin uusia käsitteitä. Mitä pidemmälle jatkoin omaa tutkimusmatkaani sijoitusmaailmassa ymmärsin miten pitkä ja omaa aktiivisuutta vaativa matka minulle oli tulossa.