Ensimmäinen kerta

Maanantai 30.1.2012 klo 10:21 - Janika Jalonen

Elettiin rahamarkkinoiden hyviä aikoja ja tekemäni sijoitus alkoikin kasvaa nopeasti tuottoa. Vaikka tuottojen kasvu tuntuikin riittävältä, heräsi ajatus voisiko markkinoilla olla kulurakenteeltaan halvempia tuotteita. Mielestäni liian suuri pala tuotosta lohkaistiin aina rahastoyhtiön pussiin. Kulurakenne ei ollut ainoa tekijä, joka herätti sisäisen kriitikon rahoitusyhtiön tarjoamia tuotteita kohtaan.

 

Asiakastahan neuvotaan sijoitusasioissa, joko omasta toimesta tai rahastoyhtiön järjestämän tapaamisen johdosta. Asiakkaalle myydään rahastoyhtiön sijoitustuote johon hänen toivotaan sijoittavan, mutta ongelmaksi muodostuu asiakassuhteen hoito tulevaisuudessa. Rahamarkkinat voivat tunnetusti muuttua paljon lyhyessäkin ajassa – se mikä toimii markkinoilla tänään voi olla huomenna jotakin aivan muuta. Suurin osa rahoitusyhtiön tuotteisiin sijoittaneista antaa varojensa maata samassa sijoituskohteessa vuodesta toiseen. Sijoitusneuvojan toimenkuvaan ei kuulu soitella asiakkaiden perään markkinoiden muuttuessa kun kerran asiakkaan varat on saatu jo kertaalleen rahastoyhtiötä parhaiten hyödyttävään kohteeseen. Näiden seikkojen, korkean kulurakenteen ja markkinoiden dynaamisen rakenteen johdosta, kasvoi halu hoitaa omat sijoitukseni itse, kuunnellen asiantuntijoita mutta vain neuvoa-antavana elimenä, ei totuudenkertojana.

 

Rahastosäästämiseen tarkemmin perehtyneet huomaavat, että rahastojen kustannuksilla on merkitystä sijoittajan saamalle pitkäaikaiselle tuotolle. Mitä edullisemmat sijoitusrahaston kulut ovat, sitä enemmän rahaston arvopapereiden tuotosta jää sijoittajalle itselleen. Asiakkaan sijoitusrahastosta saama tuottohan on tunnetusti sijoituskohteen tuotto vähennettynä sijoitustoiminnan kuluilla ja veroilla. Kuluilla on siis aina merkitystä sijoittajan saamaan tuottoon.

 

 Suuret kulut verottavat sijoittajan saamaa tuottoa rahastosta kahdella eri tavalla. Ensinnäkin kulut vähentävät suoraan rahaston pääomaa. Toiseksi sijoittaja menettää tuottoa, jonka olisi rahastosta saanut ilman kuluja. Pitkällä aikavälillä pienienkin kulujen vaikutus kasvaa korkoa korolle -vaikutuksen vuoksi merkittäväksi. Jos rahastoyhtiön sijoitusneuvoja myy sinulle tiskillä rahaston muutaman prosentin hallinnointikuluilla, saattaa se kuulostaa pieneltä. Jos sijoitus on kuitenkin rahastossa vuosia, se on jo merkittävä summa rahaa.

 

Esimerkki elävästä elämästä valaisee edellä mainitun kulurakenteen merkitystä. Ensimmäinen kertani sijoitusneuvojalla oli takana ja myyjä oli taitavasti myynyt osuuden pankin omistamasta ja hallinnoimasta sijoitusrahastosta, jossa hallinnointikulut olivat 2.5 %. Päätin säästäväni joka kuukausi 100 euroa ja sijoittavani summan rahastoon. Suunnittelemani sijoitusperiodi oli viisi vuotta. Esimerkin yksinkertaistamiseksi ajatellaan noina vuosina indeksin tuottavan tasaisesti 10 % per vuosi. Tällöin ilman kuluja rahastossa olisi ollut lähes 7750 euroa viiden vuoden jälkeen. Hallinnointikulut olisivat kuitenkin syöneet tuottoa kovalla kädellä ja käteeni olisi jäänyt vain vajaat 7250 euroa. On kohtuutonta, jos 100 euron kuukausisijoituksella menetän viiden kuukauden panoksen sijoitukseni tuotosta pelkästään hallinnointikuluihin. Lisäksi on muistettava, etteivät rahastosäästämisen kulut rajoitu ainoastaan näihin hallinnointikuluihin. Merkittäessäni rahastoa minun oli maksettava merkintäpalkkio, lunastaessani lunastuspalkkio ja mahdollisesta myyntituotosta sekä saaduista osingoista myös pääomavero. Kaiken tämän kulukauhistelun jälkeen tulee väistämättä mieleen kannattaako ottaa riskiä ja sijoittaa? Vastaako sijoitusten tuotto todella kantamaani riskiä?