Lyhyen koron veijarit

"Jos et tiedä minne olet menossa, kaikki tiet vievät sinne."

Talmud (200-500)

Viime viikolla kerroin korkorahastojen riskeistä. Tällä kertaa pohdinnan alla ovat tavat, joita yleisesti käytetään korkorahastoissa parantamassa sijoittajille markkinoituja tuotto-odotuksia.

RISKITÖN TUOTE?

Aina kun osakemarkkinat ovat olleet alamäessä jonkin aikaa, aletaan sijoittajille markkinoida ”riskittömiä” lyhyen koron sijoituksia. Tyypillisesti niiden vertailuindeksinä kerrotaan olevan kolmen kuukauden euriborista lasketun indeksin tuotto. Tällöin sijoittaja kuvittelee saavansa identtisellä riskillä tuoton, joka on kyseinen vertailuindeksi vähennettynä kuluilla.

Potentiaaliset ongelmat alkavat, kun rahastonhoitaja hamuaa lisätuottoja siten, että rahasto alkaakin sijoittaa kuuden kuukauden korkotuotteisiin (pidempi duraatio) pyörittäen niitä kolmen kuukauden välein. Yleensä samainen salkunhoitaja hakee vielä lisätuottoa riskisemmistä yrityslainatodistuksista. Olisiko tästä muuttuneesta riskipositiosta reilua kertoa avoimesti rahastoesitteessä? Osa yhtiöistä näin tekee, läheskään kaikki eivät.

Samalla vertailukohtana olevaa indeksiä voitaisiin muuttaa vastaamaan paremmin käytettyä riski- ja tuottotasoa, jolloin salkunhoitajalle indeksin lyömisestä maksettavat bonukset tulisivat vaikeammin saataviksi, eikö vain?

TODELLISET VEIJARIT

Todelliset veijarit eivät tyydy yllämainittuihin keinoihin vaan käyttävät firmojen vaihtuvakorkoisia yritystodistuksia hyväkseen. He kertovat usein, että korkoriski on näissäkin vain esimerkiksi kuuden kuukauden mittainen, mutta unohtavat aktiivisesti mainita, että kyseisen korkointsrumentin erääntymispäivä voikin olla vasta 10 vuoden päässä! Tässä vaiheessa pitää viimeistään hälytyskellojen alkaa soida. Lienee selvää, ettei kyseisen tuotteen riski ole identtinen kuuden kuukauden yritystodistuksen tai vaikkapa valtion velkasitoumuksen kanssa.

Markkinoiden ääritilanteissa on näissä korkotuotteissa olemassa vakava epäjatkuvuusriski. Tuotteille ei löydetäkään enää oikeaa hintaa, koska ostajat ovat kaikonneet ja epäilevät riskisempien instrumenttien kuranttisuutta. Samalla käy usein myös niin, että sijoittajat haluavat rahansa rahastosta pois, joten salkunhoitaja on tiukan paikan edessä. Moni myy salkustaan kermat päältä, jättäen rahaston pohjalle korkoinstrumentit jotka eivät kelpaa ostajille. Mikä onkaan tälläisen korkorahaston osuuden oikea arvo? Moni lukija muistanee Celeresin korkorahastojen tapaukset. Moni muukin korkorahasto ollut viime aikoina vaikeiden tilanteiden edessä. Sijoittaja voi lukea vaikeuksista rivien välistä, katsomalla toteutuneita tuottoja viimeisen vuoden ajalta. Monellakaan korkorahastolla tuotot eivät ole olleet kovinkaan kummoisia.

KIUSAUS ON KOVA

Matalien korkojen aikakaudella monella salkunhoitajalla kiusaus nostaa tuotto-odotusta ( ja samalla riskitasoa) kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Moni sijoittaja onkin pettynyt viime vuosina korkorahastojen varsinaisiin tuottoihin. Pienet riskit kasvoivat hieman suuremmiksi ja toteutuivat.

Sijoittajan tuleekin aina olla tietoinen mihin oma rahasto sijoittaa. Jos pankkitoimihenkilö tai rahastoneuvoja mainostaa yrityksensä edustaman korkorahaston (jota sattumalta itse myy) voittaneen vertailuindeksinsä, pitää aina valpastua pohtimaan millä keinoilla tämä on tapahtunut. Kannattaa ottaa selvää, vastaako rahaston todellinen riskisyys sitä, mitä sijoittaja itse salkkuunsa haluaa.

Petre Pomell, 1.8.2009, www.valistunutsijoittaja.com