KorkorahastoistaKorkorahastojen meriselitystä Korot ovat pudonneet jo ennätysalhaisille tasoille. Mitä korkorahaston ostajan tulee ottaa huomioon ja millaisia tuottoja on korkopuolella odotettavissa keskipitkällä aikavälillä? Korkorahastot jaetaan usein lyhyisiin ja pitkiin korkotuotteisiin, niiden duraation eli korkoriskin mukaan. Duraatiolla tarkoitetaan käytännössä sijoituksen markkina-arvon herkkyyttä yleiselle korkotason muutokselle. Lisäksi korkotuotteet jaetaan yritysten ja valtioiden liikkeelle laskemiin lainoihin, koska niiden riskisyys vaihtelee suuresti riippuen yrityksen ja valtioiden oletetusta takaisinmaksukyvystä. Toki otetusta riskistä maksetaan myös riski-tuotto-akselilla liikkuva käypä korvaus.
Perusprinsiipit Yleisesti ottaen korkopositiot salkussa suositellaan otettavaksi siinä valuutassa, jossa omat vastuut ja velvollisuudetkin ovat. Täten vastaus on eurosijoittajalle helppo. Selkeästi ensisijainen tuotepaletti löytyy Euroopan joukkolainamarkkinoilta, jossa valuuttariskiä ei oteta. Globaaleilla korkomarkkinoilla hinnanmuodostus ja kilpailu lienevät vielä tehokkaammat kuin osakemarkkinoilla, joten ilmaisia lounaita on turha etsiä. Täten on loogista, että aktiivisesta korkorahastojen ”näkemyksenotosta” ei kannata maksaa korkeita palkkioita. Korkotason ollessa matala nousee kustannusten merkitys korostuneen suureen arvoon. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää, että ehdoton yläraja kokonaiskustannuksille korkorahastoissa on puoli prosenttia vuodessa.. Merkintä- ja lunastuspalkkioita korkorahastoista ei tietenkään kannata maksaa. Korkotuotteisiin allokoivan sijoittajan on viisainta etsiä itselleen kokonaiskustannuksiltaan halvin, indeksipohjainen Euroopan yritys- ja/tai valtiolainojen tuottoa passiivisesti seuraava rahasto.
Yleisiä riskejä Korkoriskillä tarkoitetaan riskiä, jossa korkorahaston osuudenarvo laskee, jos korot alkavat nousta. Selkeä riski nykyisessä markkinatilanteessa on euribor-korkojen nousu, jolloin duraatiosta riippuen, korkorahastojen tuotot jäävät todella vähäisiksi ja kääntyvät pidempien duratioiden ( 5-6 vuotta) omaavissa rahastoissa negatiivisiksi. Korkotasohan ei alle nollan tule menemään, joten suunta on ennemmin tai myöhemmin ylöspäin. Tulevista heikohkoista tuotoista johtuen altistuu sijoittaja myös inflaatioriskille, jossa potentiaalinen inflaation nousu syö sijoitusten reaalituottoja. Korkosijoittaja altistuu myös luottoriskille, joka ilmenee usein lainojen takaisinmaksuvaikeuksina. Sekä yrityksiä että valtioita tutkitaan koko ajan, ja jo luottoluokitusten painuminen esimerkiksi yrityksen tulosvaroituksen takia riittää muuttamaan pitkien joukkolainojen hinnoittelua rajusti. Varttuneemmat lukijat muistanevat, miten korkomarkkinoilla reagoitiin Argentiinan ja Venäjän valuuttakriiseihin 2000-luvun alkuvuosina, kun kyseiset maat eivät kyenneet maksaneet lainojaan sovitusti takaisin
Kirjoittanut:Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com |
