Rahasto-oscareita Suomeen
Kaikilla aloilla jaetaan nykyään palkintoja, eikä rahastobisnes tee tässä suhteessa poikkeusta. Rahastoammattilaisten sisäpiirissä arvostetut vuosittaiset Lipper- palkinnot on taas jaettu, tällä kertaa Suomeen saatiin jättisaalis.
Mikä ihmeen Lipper? Michael Lipper perusti vuonna 1973 Lipper Analytical Services-palvelun, jonka tarkoituksena oli tuottaa mahdollisimman tarkkaa tietoa rahastoyhtiöiden tuotteista USA:ssa. Lipper liitti palveluun vielä oman, analyyttisen näkökulmansa ja menestysresepti alkoi olla valmis. Michael Lipper myi yhtiönsä Reuters Groupille vuonna 1998, ja kasvu on jatkunut. Nykyisin Lipper-yhtymä tarjoaa yli 80000 rahaston analyysitiedot 56 maasta. Lipperin tietopalvelua käyttävät johtavat finanssialan sivustot, kuten TheStreet.com, The Wall Street Journal Interactive Edition, Forbes.com, CBSMarketwatch.com, USAToday.com ja SmartMoney.com.
Pohjoismaiden sarjassa tärähti Lipper jakaa jo pelkästään pohjoismaiden sarjassa toista sataa palkintoa. Palkintoja jaetaan parhaille rahastoille kolmen, viiden ja 10 vuoden sarjoissa, joten palkinnonsaajien määrä paisuu järkyttävän suureksi. Yksittäisiä tai muutamia palkintoja saivat OP-Pohjola, FIM, Nordea, Carnegie, EQ ja Tapiola. Yleistä hämmennystä palkintogaalassa aiheutti kuitenkin pienen suomalaisee Seligson & Co:n menestys. Seligson nimittäin voitti seitsemän palkintoa, joka on pienelle toimijalle paljon. Seligson voitti heti kärkeen kolme titteliä euro-obligaatio-rahastollaan, joka oli pohjoismaiden paras euroalueen korkorahasto kolmen, viiden ja kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Sensaatio! Jokainen valistunut sijoittaja ymmärtää, että sattumalla ja riskin otolla on suuri osuus siihen, mikä aktiivinen rahasto kulloinkin pärjää parhaiten, eikä palkinnonsaajan menneisyys ole tae tulevasta menestyksestä. Sensaatio olikin se, etteivät Seligsonin voittoisat tuotteet olleet aktiivisia ja kalliita rahastoja vaan edullisia passiivisia rahastoja. Yleensähän hokema kuuluu, että indeksisijoittaja sijoittaa markkinoiden keskiarvoon ja voittaa pitkässä juoksussa juuri kulujen edullisuuden tähden. Erikoisissa markkinaolosuhteissa tämäkään ei enää kokonaan pidä paikkaansa, vaan passiivisesti toimivilla rahastoilla voidaan sopivissa markkinaolosuhteissa voittaa kaikki muut. Tämä on kertakaikkiaan hämmästyttävää! Lisäksi voittoisat tuotteet eivät ole tarkoitettu vain varakkaille, vaan ne ovat kaikkien saavutettavissa, sillä minimipanos on yksi euro. Lisäihmetystä herätti Seligsonin voittojen suhde rahastojen määrään ja kokoon. Ainahan palkintoja osuu isoille firmoille pakostakin, kunhan valikoimissa on satoja toisistaan poikkeavia rahastoja. Etukäteenhän ei voi tietää ketä onni potkaisee.
Vielä muutama vuosi sitten korkorahastojen pitäjät nauttivat kissanpäiviä. Ongelmia ei juuri ollut, riskinotto palkittiin eivätkä asiakkaatkaan valittaneet siitä, että riskittöminä mainostetut lyhyen koron rahastot löivät vertailuindeksinsä mennen tullen. Tuliko kenelläkään mieleen miten yhtälö voi riskittömästi olla mahdollinen? Riskitöntä tuottoahan ei ole olemassa, vaikka hetkittäin riskit eivät markkinoilla toteudukaan. Suurin yksittäinen syy kollektiiviseen sössimiseen löytyy likviditeettipuolelta. Salkunhoitajat eivät ottaneet riittävästi huomioon osakkeiden ja korkotuotteiden likviditeettiriskejä. Kun kaikilla tuli samaan aikaan tarve toteuttaa myyntitoimeksiantoja, ei vastapuolelta löytynytkään ostajia inhimillisellä spredillä. Kukaan ei äkkiä halunnutkaan koskea "puolimätiin" papereihin, ja hinnat tulivat alas rahastosäästäjille tutuin seurauksin. Otetut riskit toteutuivat.
Petre Pomell, 25.4.2009, www.valistunutsijoittaja.com
|
