Salkunrakentaminen osa II
Vararahasto ja allokaatio
Viime viikolla riskiensietokyvyn arvioinnilla aloitettu salkunrakentaminen jatkuu. Kun riskit on edes karkeasti arvioitu on aika ottaa seuraava askel eteenpäin. Ennen varsinaista allokaatiota on tärkeää säästää 3-6 kuukauden nettopalkka likvidiin rahamarkkinatuotteeseen, jolla katetaan ylimääräisiä juoksevia kuluja. Tämä "vararahasto" toimii taloudellisena iskunvaimentimena kun Murphyn lain mukaan tv, auto ja pesukone menevät samaan aikaan rikki. Vararahasto toimii myös syöttöliikenteen lähteenä, josta voidaan kätevästi ohjata ylijäämä haluttuun riskipitoisempaan ja tuottoisampaan kohteeseen. Allokaatiolla tarkoitetaan varallisuuden jakamista eri sijoitusinstrumenttien kesken. Sijoitusinstrumetteja ovat mm. osakkeet, korkotuotteet, (pelto)maa, metsä ja kiinteistöt. Tällä kertaa keskitymme kuitenkin allokaation rakentamiseen osakkeilla ja korkotuotteilla. Jako osake- ja korkosijoitusten välillä on sijoittajan tärkeimpiä yksittäisiä päätöksiä. Hieman tutkimuksista riippuen allokaatio selittää 80-90 % tuottovaihteluista ja noin 90 % varsinaisesta tuottotasosta, kunhan sijoitukset tehdään laajasti hajauttaen. Oleellista on ymmärtää riskin ja tuoton kuolematon suhde; mitä enemmän otat riskiä sen suurempi on pitkän aikavälin tuotto-odotuksesi. Pitkän aikavälin riskiä otetaan osakkeilla. Allekirjoittaneelle pitkä aikaväli tarkoittaa yli 15 vuotta.
Allokointi ja hajautus Allokoimalla varansa oikein sijoittaja varustaa salkkuaan erilaisia ennustamattomia markkinaolosuhteita vastaan. Historiallisesti osakkeet, korot ja käteinen ovat tarjonneet järkevästi allokoituna hyvä hajautuksen. Allokoinnin toimivuus varmistetaan siten, että hajautus toteutetaan kahdella tasolla; yleisellä allokaatiotasolla (osakkeet, korot,käteinen) sekä allokaatiotasojen sisällä. Osakkeissa hajautus kannattaa toteuttaa mahdollisimman monipuolisesti. Maantieteellinen hajautus on aivan oleellista. Samoin kannattaa miettiä toimialajakaumaa, isojen ja pienten yhtiöiden suhdetta sekä arvo- ja kasvuyhtiöiden suhdetta salkussa. Monesti unohdetaan ajallinen hajauttaminen. Kun markkinoille mennään aina tietyin väliajoin vältetään ainakin ostamasta kaikkea kalleimmalla mahdollisella hinnalla. Allokaatiolla on lisäksi suuri vaikutus siihen saavutatko asettamasi taloudelliset tavoitteet vai et.
Käytännön toteutus Kun sijoittaja on miettinyt pitkäaikaisen salkkunsa korko- ja osakesuhteen, onkin aika miettiä käytännön toteutusta. Salkun korkotuotteet kannattanee ostaa euromaista, jolloin valuuttanäkemystä ja -riskiä ei tarvitse ottaa. Kätevintä on ostaa korko-osuus salkkuun laajasti hajautetuilla tuotteilla, joita hallinnoidaan passiivisesti ja kustannustehokkaasti indeksi- tai indeksiosuusrahastoilla. Korkosalkku sisältää yrityslainoja sekä eurovaltioiden liikkeellelaskemia joukkolainoja. Osakkeet ostetaan samalla tavoin, mutta hajauttaen ympäri maailman. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että korkosalkun hallinnointi- ja säilytyskulut kokonaisuudessaan on oltava alle 0.5 % vuodessa. Osakkeiden hallinnointi- ja säilytyspalkkiot on kokonaisuudessaan painettava reilusti alle prosentin. Näin päästään kohdistetuilla ostoilla hiljalleen tilanteeseen, joka alkaa muistuttaa haluttua kokonaissalkun allokaatiota.
Uudelleen allokointi Oletetaan, että haluamme riskinsietokyvyn arvioinnin jälkeen sijoitussalkun, jossa on 50 % korkoja ja 50 % osakkeita. Päästyämme tavoitteeseen tarkastamme allokoinnin vain kerran vuodessa. Kun alkuperäinen allokaatio on muuttunut ( esim. 60 % korkoja / 40 % osakkeita), teemme tarvittavat korjaukset jotta salkku on taas alkuperäisen suunnitelman mukainen. Uudelleenallokoinnin voi tehdä kolmella tavalla. Voimme myydä ylipainossa olevia ja ostaa alipainoon joutuneita. Verotuksellisesti tämä vaihtoehto on huonoin, koska joudumme maksamaan myyntivoittoveroja. Toisena vaihtoehtona on vain ostaa kertaheitolla lisää alipainossa olevaa ylimääräisellä rahalla. Kolmas vaihtoehto sopii kuukausisäästäjälle. Emme myy mitään, vaan painotamme kuukausittaiset ostot alipainossa olevaan salkunosaan, kunnes sen paino on normaali. Täten on pakko "myydä kalliilla ja ostaa halvalla", kun katsotaan tilannetta koko sijoitussalkun kannalta.
Vaikein tehtävä Ehdottomasti haastavimman tehtävän jätin viimeiseksi. Kun salkku on halutussa positiossa ei tehdä mitään. Kyky olla vanttuut vaaterissa on monelle sijoittajalle yllättävän vaikeaa. Mieli tekisi kovasti tehdä jotain, vaikka mitään syytä pyörittää salkkua ei olisikaan. Tämä vaihe erottaakin sijoittajat toisistaan. Kuka pystyy pitämään kiinni sijoitussuunnitelmastaan ja vastustamaan mieleen tulvivia impulsseja siitä, että juuri nyt olisi loistava tilaisuus sijoittaa sinne tai tänne...
Kirjoittanut: Petre Pomell , www.valistunutsijoittaja.com, julkaistu Arvopaperin sivustolla 14.2.2009
|