5 varovaista askelta

Teksti: Petre Pomell, editointi: Helena Ranta-Aho

Julkaistu Viisas Raha-lehdessä 10/2008

Viisi varovaista askelta vaurauteen

Tunne riskit ja vältä velkaa, aseta tuotolle realistiset tavoitteet ja keskity varojen hoidossa seikkoihin, joihin voit vaikuttaa. Siinä resepti perheille, jotka haluavat kartuttaa varallisuuttaan hallitusti.

Mahdottomiltakin tuntuvat riskit saattavat toteutua. Finanssikriisi on ollut tästä hyvä muistutus. Siksi perheen varallisuuden kartuttamista voikin verrata maratonjuoksun harjoitteluun. Siinä missä maratoonari tarvitsee kestävyyttä, perheen talous kaipaa tukevan perustan ja pelivaraa. Ne auttavat selviämään taloudellisista vastoinkäymisistä. Jos perusta on hutera, matka kohti vaurautta voi katketa ennen kuin se ehtii kunnolla alkaa.

Seuraavassa viisi yksinkertaista neuvoa niille perheille, jotka haluavat kasvattaa varallisuuttaan vain hallittuja riskejä ottaen:

1. Lyhennä asuntolainaa rivakasti

Oma koti on tyypillisesti suomalaisen perheen varallisuuden kivijalka. Pankit markkinoivat pitkiä asuntolainoja muistuttamalla, että rahaa jää enemmän elämiseen, kun kuukausittaiset lainanhoitokulut ovat pienemmät. Näin onkin. Perheen riskienhallinnan ja taloudenhoidon näkökulmasta tilanne on kuitenkin toinen. Jos velkaa ei ole tai sitä ei ole tuloihin kovin paljon, korkojen nousua ei tarvitse säikkyä, eikä sen varalta tarvitse ostaa lainalle korkokattoa tai muutakaan vakuutusta. Tarve varautua vakuutuksin työttömyyteen tai työkyvyttömyyteen pienenee niin ikään.

Nuuka pyrkii maksamaan velat pois niin nopeasti kuin se on inhimillisesti mahdollista. Mitä vähemmän velkaa ja mitä nopeammin sen maksaa takaisin, sitä vähemmän korkoja joutuu maksamaan.  Laskelmia voi itse kukin laskimensa kanssa ihmetellä, mutta käytännön kokemus osoittaa, että lainan rivakka lyhentäminen usein paras sijoitus, jonka asuntovelkainen perhe voi tehdä.

Lainan rivakkaa lyhentämistä suositellaan pankeissa kuitenkin ani harvoin. Miksi? No siksi, että pankki hyötyy enemmän pitkistä ja isoista asuntolainoista. Varsinkin kun niiden lisäksi asiakkaalle voi myydä säästämis- ja vakuutustuotteita.

Totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan: mitä enemmän perheellä on velkaa, sitä kiikkerämpi talous. Tämä koskee asuntovelkaakin, vaikka sen maksuun saa apua verottajalta. Ensiasunnon ostajahan voi vähentää asuntolainan koroista 30 prosenttia, muut 28 prosenttia. Enimmillään voi vähentää 1400 euroa vuodessa per henkilö. Katto tulee vastaan 5 000 euron korkomenoilla.  Nykyisellä korkotasolla tämä tarkoittaa korkeintaan 95 000 - 100 000 euron lainaa henkilöä kohden. Lapsista saa tosin korotuksen enimmäismääriin. Vähennys tehdään ensisijaisesti pääomatuloista. Jos niitä ei ole, käytetään niin sanottua alijäämähyvitystä ja vähennetään korkoja ansiotuloista.

2. Hanki vararahasto pahan päivän varalle

Varovainen vaurastuja pitää huolta siitäkin, etteivät ikävät yllätykset suista perheen taloutta raiteiltaan, ja kerää niitä varten pahanpäivänvaran. Tilapäinen työttömyys, vaikea sairaus tai vaikkapa auton ja pesukoneen yhtäaikainen rikkoontuminen eivät saa johtaa korkeakorkoisten pikavippien käyttämiseen tai pakottaa myymään pitkäaikaisiksi aiottuja sijoituksia. Perheen järkevää kokonaisriskien hallintaa siis tämäkin.

Asiantuntijat suosittelevat puskurivaroiksi perheen 3-6 kuukauden nettotuloja. Tätä varakassaa kannattaa pitää korollisella pankkitilillä tai lyhyen koron rahastossa, jolloin inflaation vaikutus säästöihin jää mahdollisimman pieneksi. Korkotuottoa puskurivaroille tulisi saada karkeasti ottaen muutaman kymmenen korkopistettä markkinakorkoja vähemmän. Merkintä- tai lunastuspalkkioita ei kannata maksaa silloin, kun on kyse korkorahastoista. Tuotto-odotus on koroissa muutenkin matala.

Koska salkunhoitajat ovat kekseliäitä veijareita, markkinoilla virityksiä, joilla korkeita kuluja kompensoimaan ottamalla lisää riskiä, esimerkiksi lisäämällä korkosijoitusten pituutta tai ottamalla riskisempiä korkopapereita salkkuun. Tarkkana saa siis olla joka käänteessä.  

Oleellisinta kuitenkin on, että rahat saa tarvittaessa nopeasti käyttöön. Toinen tapa varautua on rakentaa puskuri velasta: korttiluotoista tai luotollisesta tilistä.

3. Tee kirjallinen sijoitussuunnitelma

Entäpä sitten kun perheellä ei ole velkaa ja rahaa tuntuu jäävän säästöön kuukausittain? Moni tarttuu tässä vaiheessa tutun pankkitoimihenkilön sijoitussuositukseen ja panee ylijäämän säästöön sen kummemmin tavoitteita pohtimatta. Toisinkin voi tehdä. Oppia voi ottaa esimerkiksi ammattimaisesta varallisuudenhoidosta. Se perustuu aina kirjalliseen sijoitussuunnitelmaan.

Lähtökohtana ovat sijoitustoiminnan tavoitteet ja haluttu riskitaso. Tavoitteet asetetaan siten, että niiden saavuttaminen on realistista.  Tärkeintä on muistaa, että riski ja tuotto ovat toisiinsa sidotut. Matalan riskin valinnut ei voi odottaa saavansa korkeita tuottoja tulevaisuudessa. Korkealla riskillä voi päästä hyvään tuottoon, mutta varojen menettämisen vaarakin on suurempi.  Jos siis otat liian vähän riskiä riskinottokykyysi ja -haluusi nähden, jätät rahaa pöydälle. Saat kokoon vähemmän varallisuutta, kun olisit järkevästi toimien voinut saada. Toisaalta jos otat liikaa riskiä, riskin toteutuminen tappioina vaikuttaa arkeesi tai yöuniisi ikävämmin kuin olisit halunnut. Yleisin virhe on riskinsietokyvyn yliarviointi.

Sijoitussuunnitelman teko kannattaakin aloittaa pohtimalla omaa riskinsietokykyä eri näkökulmista. Olennaista on miettiä, milloin varat tarvitsee käyttöön, kuinka paljon riskiä oikeasti sietää ja minkä verran tuloja pystyy hankkimaan muista lähteistä.

Tämän pohdinnan perusteella syntyy käsitys omalle perheelle sopivasta varallisuuden allokaatiosta eli varojen jaosta eri markkinoille: korkoihin, osakkeisiin ja muihin sijoituskohteisiin. Tutkimusten mukaan allokaatio selittää noin 90 prosenttia pitkän aikavälin tuotoista.  Tässä huolimatta usein käy niin, että sijoittaja ei näe metsää puilta. Allokaatiopäätös syntyy nopeasti ja valtaosa ajasta käytetään yksittäisten sijoituskohteiden valintaan. 

Jos sijoitussuunnitelman tekee kirjallisesti, sen toteutumista on helppo arvioida jälkikäteen, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden virheistä oppimiseen. Kirjallisesta pohdinnasta on myös apua suunnitelmaa päivitettäessä. Päivitys on hyvä tehdä vähintään kerran vuodessa. Onhan sijoittajan maali liikkuva: säästöaikaa on joka vuosi hieman vähemmän, tavoitteet ovat saattaneet muuttua, varallisuuden arvot ovat mitä todennäköisimmin muuttuneet.