Sampo Kompassi 50 K, osa 1.

"Give the people what they want, the way they want it, and not the way you think best."

Tex Rickard, on the keys to successful promotion

Artikkelissa kirjoittaja kertoo Sampo Pankin rahastosta ja siinä sivussa itsestään. Huolestuttavalta näyttää molempien näkökulmasta.

Kaikki alkoi viattomasti. Olin kiinnostunut tekemään artikkelin Kompassi 50- rahastosta kesällä 2008. Lähdin etsimään Sammon internet-sivuilta rahaston vuosikertomusta vuodelta 2007. Sehän olisi hyvä lähtökohta katsoa mitä rahasto todella on tehnyt ja asiakkailtaan veloittanut.

Etsin Sammon rahastot.fi- sivustolta sekä Sammon rahastoyhtiön muista potentiaalisista paikoista vuosikertomusta. En löytänyt. Koska aikaa oli tähän mennessä kulunut 2 tuntia, päätin jättää asian muhimaan.

Seuraavan kerran muistin asian, kun valistunut lukijani kysyi Kompassi-rahastosta mielipidettäni syyskuun lopulla. Mieleeni oli jäänyt, että vuosikertomusta piti kysyä suoraan pankista, jossa niitä olisi pyyntöä vastaan saatavilla.

Lampsin Helsingin Munkkiniemen konttoriin, ja pyysin paperiversiota vuoden 2007 vuosikertomuksesta. Myyj... korjaan pankkitoimihenkilö katsoi minua kauniisti silmiin, ja alkoi naputella konettaan. Ei löydy. Ehdotin Sammon intranetin tutkimista, josko sieltä saisi edes printattua jonkun version? Ei onnistu.

Alkaa puhelinsoittojen ja takahuoneessa käyntien rumba. 15 minuuttia ja 10 puhelinsoittoa myöhemmin puhelimen päähän saadaan henkilö joka vastaa. "Jokohan nyt selviää ?", huomaan itsekin jännittäväni. Eihän toki, vaan uusi tieto siitä kuka varainhoidon puolella vastaa mm.vuosikertomuksista. Soitto hänelle... Ei vastaa.

Nuori ja kaunis pankkineiti kertoo, että olen ensimmäinen, joka tämmöisiä häneltä kysyy. Ajattelen mielessäni, että toivottavasti hän ei ole vielä kovin kauan ollut töissä...

Odotellessani mieleeni tulvahtaa näky tytön kauniisti hoidetuista kynsistä, joissa on koru-upotuksia. Niillä kelpaa rapsuttaa ja naputella pöydän pintaa ja... Havahdun syntisistä ajatuksistani. "Minkäs takia se Pomellin poika taas täällä onkaan?", huomaan kysyväni itseltäni.

Annan pankkivirkailijalle sähköpostiosoitteeni ja jään odottelemaan. Vuosikertomuksen saaminen tuntuu muodostuvan klassisen vaikeaksi. Lopputuloksena lähden siis tyhjin käsin pois konttorilta, lupaus yhteydenotosta mielessäni ja taskussani puhelinnumero johon voisin soitella, jos tarve vaatii. Koen DejaVu-ilmiön. Näinhän tapahtui poikamiesaikoinakin. Silloin tosin olin ravintolassa. Voiko tämä olla näin vaikeaa, muistan jo silloin miettineeni...

Yllätyn iloisesti seuraavana päivänä kun sähköpostiini on tullut viesti Sammon varallisuudenhoidosta! Liitteenä on rahastojen toimintakertomukset ja tunnusluvut vuodelta 2007. Ilmenee ettei Sammolla ole mitään tiettyä formaattia vuosikertomukselle vain ainoastaan tiedostoja rahastojen eri ominaisuuksista.

Elämme siis armon vuotta 2008, ja hommaan kului omaa aikaani matkoineen 4 tuntia. Olisiko hyvää asiakaspalvelua tehdä kunnon vuosikertomukset ja laittaa ne reilusti kotisivuille?

Jäin miettimään muutenkin palveluprosessia. Luultavasti kaikki henkilöt ovat tehneet oman osuutensa juuri niin kuten heitä on neuvottu. Lisäksi ihmiset, joihin olin kontaktissa, olivat kaikki avuliaita ja ystävällisiä. Kokonaiskuva asiakkaan näkökulmasta ei palveluprosessissa kuitenkaan saa kovin kummoista arvosanaa. Missä vika, onko Kompassin suuntima hakoteillä?

Osassa 2. päästäänkin jo sitten 4 tunnin työn jälkeen aloittamaan rahaston arviointia. Huh huh....

Kirjoittanut:Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com, 21.10.2008