Osa II: Epätäydellinen maailma
"Telemakhos vetäytyy yöpuulle. Uni ei kuitenkaan tule silmään vaan vieraan neuvoma matka pyörii mielessä." Homeros: Odysseia (800-600 eaa.) Jatketaan yhteistä matkaa, samassa veneessä kun ollaan!
Kaupankäynnin nopeus Koska elämme epätäydellisessä maailmassa, pitää pörssien toimittamat päivittäiset hintatiedot tarkistaa ja varmistaa, jos kyseessä on perinteinen indeksirahasto (ei ETF). Osakekauppaakin on käytävä, kun selviää onko rahastosta kokonaisuudessaan poistumassa rahaa vai onko sitä tulossa lisää. ETF:ssä taas merkintävälittäjät voivat tarpeen tullen laskea liikkeelle uusia osuuksia tai poistaa jo olemassa olevia, jolloin merkitsijä saa rahasto-osuuksia merkintäsummaansa vastaavan määrän. Täten pääsemmekin tärkeään lenkkiin kokonaisketjussa, eli välityspalvelujen toimivuuteen. Kun muutamassa sekunnissa on kyettävä käymään kauppaa vähintään kymmenillä osakkeilla, on luotettavuus elintärkeää. Näistä kaupoista koituu sitten meille harmillisia välitys-, säilytys- ja valuuttakaupan palkkioita. Onkin siis tärkeää, että salkunhoitaja on palkkioasioissa tiukka osaneuvottelija, joka pitää meidän piensijoittajien puolia, jotta kulut saataisiin painettua mahdollisimman alas. "Jotta homma hoituisi näpsäkästi, niin miksi eivät rahastot ota lainaa tulevia osinkoja vastaan ja sijoita näitäkin osakkeisiin?", miettinee joku Valistunut lukija. Tätäkin on mietitty maailmalla. Käsittääkseni useimmilla yhtiöillä loppu tulemana on idea hoitaa homma indeksifutuureilla, jotka ovat kustannustehokkaimpia. Lisäksi Suomessa sijoitusrahastolaki määrää tietyn käteisvarojen minimin, joka myös aiheuttaa kitkaa ja laahaamista suhteessa vertailuindeksiin. Juuri tätä käteispositiota kannattaa kiriä indeksifutuureilla kiinni.
Verotuksen perk.... kiemurat! Otsikkoon sisältyy vankka syy, miksi allekirjoittanut haluaa päästä elämässään helpommalla ja ostaa ETF:iä ja muita passiiviseen sijoittamiseen liittyviä tuotteita mielellään. Rahastoista puhuttaessa niitä kiusannee eniten lähdevero, tai sen takaisin saamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat. Kun rahasto sijoittaa (indeksiä mukaillen) ulkomaille, alkaa vääntö osinkojen lähdeveroista. Valistuneen Sijoittajan sopii toivoa, että verot saataisiin aina minimoiduksi. Hankalaksi asian tekee kuitenkin maakohtainen ja vaihteleva lähdeveron perintätapa. Monesti lähdeveroa anotaan takaisin ja tässä kohtaa sitkeä salkunhoitaja on kullan arvoinen. Esimerkiksi Saksa perii lähdeveroa 21.1%:a osingonmaksun yhteydessä, mutta Suomen kanssa tehty verosopimus takaa 15%:n lähdeveroasteen. Tätä erotusta siis anotaan jälkikäteen takaisin Saksan verottajalta. Kunkin maan veroviranomaisista riippuen homma voi olla helppoa tai sitten tehdään kiusaa ja toimitaan ns. italialaisen lakon pääprinsiippejä kunnioittaen.
Osinkojen välttelyä!
Moni salkunhoitaja (haluaa) välttää osinkoihin liittyvää verotusproseduuria käyttämällä futuureja tai lainaamalla osakkeet osinkokaudeksi pois. Tapauskohtaisesti tämä voi olla hyvinkin fiksu malli. Toisaalta kulujahan tulee taas futuurikaupankäynnistä sekä lainausjärjestelyistä. Helppoa tietä ei liene olemassa, mutta itse toivoisin salkunhoitajan valitsevan Valistuneelle Sijoittajalle parhaan, eli kustannustehokkaimman tien. Lopulta voi vielä seurattavan indeksin yhtiöt tehdä likviditeettikepposia. Jos indeksiin sattuu kuulumaan vähän vaihtuvaa osaketta, niin mitäs teet? Toisaalta sitä on pakko ostaa, mutta tietäen kysynnän nostavan rajusti hintoja. Kiusallisia tosiasioita tullee joskus salkunhoitajan eteen... Salkunhoitajalle on myös maksettava palkkaa, vaikka bona fide -periaatteella varmasti monet toimivatkin. Jos arvioimme tämän palkan olevan 3500-4500€/kk (ennen bonuksia ym.) ja kerromme tämän työnantajaa kohtaavilla eläke- ja verovelvoitteilla, niin yksi kpl salkunhoitajia maksanee karkeasti yhtiölle 5500-7500€/kk. Lisäksi firmojen on tuotettava voittoa ja maksettava markkinointi ym. muita juoksevia kuluja. Toisaalta yksi passiivisen rahastonhoitaja voinee pyörittää useampaa rahastoa hyvin ja tarkasti kuin verrokkiryhmään kuuluva aktiivisen salkunhoitaja? Tämä vain aasinsiltana siihen, kun moni ihmettelee miksei Suomessa ole kovempi kilpailu passiivisilla rahastotuotteilla. Syynä on se, etteivät ne tuota tarpeeksi voittoa yhtiöille, vaan rahaa valuu yhtiöiden näkökulmasta kiusallisen paljon itse asiakkaille! Rahastojen täytyisi siis olla riittävän massiivisia, jotta yhtiöille jäisi prosentuaalisesti pienehköstä siivusta enemmän euroja omaan taskuun. Osaan III, olkaa hyvä!
Kirjoittanut:Petre Pomell 23.8.2008, www.valistunutsijoittaja.com |
