Huomioi riskienhallinta!

”Hakeutuminen kohti keskiarvoa”-ilmiön ymmärtäminen on eräs riskienhallinnan kulmakiviä. Petre Pomell pohtii millaisesta ilmiöstä on kyse.

Hakeutuminen keskiarvoon

Keskiarvoon hakeutumisella (mean reversion) tarkoitetaan ilmiötä, jossa muuttujalla on pitkällä aikavälillä taipumus hakeutua entiselle tasolleen tai kasvukäyrälleen. Kolikon kääntöpuolella on muuttujia, jotka eivät hakeudu keskiarvoonsa (non-mean reverting).

Esimerkiksi laajasti hajautetut indeksit ja valtioiden korkotasot vaikuttavat olevan keskiarvoon hakeutuvia. Yksittäiset osakkeet, yksittäisten salkunhoitajien tulokset tai lyhyen aikavälin markkinatuotot taas eivät hakeudu keskiarvoonsa.

Tutkitun ilmiön sisällä piileksii kuitenkin ajallinen ongelma. Keskiarvoistuminen paljastaa itsensä vasta pitkillä ajanjaksoilla, ja voi kestää hyvinkin muutama vuosikymmen ennen kuin paluu pitkän aikavälin keskiarvoon alkaa vääjäämättä tapahtua.

Esimerkin kautta

S&P 500 – indeksillä on taipumusta hakeutua keskiarvoonsa. Viimeisenä 80 vuotena sen vuosituotto (nominaalituottona) on keskimäärin ollut 10 prosenttia, tuottojen keskihajonnan ollessa 20 prosenttia kahtena vuotena kolmesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osakesijoittaminen on kohtuullisen turvallista silloin, kun sijoitusaika on pitkähkö ja hajautus on kunnossa.

Koska laajat osakeindeksit ovat keskiarvoon hakeutuvia, kannattaa pohtia mitä on edessä ja mitä takana. Osakeindeksit ovat nousseet hyvin voimakkaasti vuosina 1982-2000 ja viimeisenä vuosikymmenenä ollaan sahattu ylös ja alas voimakkaasti.

Voisiko edessä olla pitkähkö hitaamman kasvun aika, jolloin tulevaisuuden tuotto-odotukset osakkeissa tippuvat 3-4 prosenttiyksikköä alaspäin totutuista lukemista?

 

Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com