Piilokuluja metsästämässä (taas)

"Liian harras usko vie paratiisin ohi."

Vanha japanilainen sananlasku

Passiivisten indeksituotteiden ja ETF:ien kilpailu on kiristynyt entisestään. Euroopassa suurimpia indeksejä seuraavia ETF:iä myydään jo hallinnointipalkkiottomina. Mistä välistä ETF:ien liikkeellelaskijat ottavat rahansa, vai ovatko tuotteet todella kuluttomia?

…tahdon saada suuren

Eräs suurimmista euroindekseistä on DJ Euro STOXX 50, jota Deutche Bank (DB) on myynyt jo vuoden hallinnointipalkkiottomana versiona x-trackers-sarjan kautta. X-trackers-sarja on ollut kiistatta eräs viime vuosien menestystarinoista eurooppalaisilla sijoitusmarkkinoilla.

Sijoitusrahastobisneksessä totuutta täytyy usein kaivaa esiin hieman kiiltokuvapintaa raaputtamalla. Hallinnointipalkkioton on kaukana siitä, että tuote olisi ilmainen.

Selvää on, että DB tekee rahaa osakelainauksien tuotoilla, johdannaisten vakuuspoolin korkotuotoilla sekä osuuksien kaupankäynnin spredeillä.

Piilokulujen aatelisto

Todelliset piilokulut täytyy kuitenkin piilottaa kunnolla. ETF:ien alla olevien instrumenttien kaupankäynnistä aiheutuu kuluja, jotka kilahtavat osaltaan DB:n kassaan.  X-trackers-sarjassa koko homma pyörii vielä swappien kautta, joka monimutkaistaa yhtälöitä melkoisesti ja aiheuttaa sen, ettei lopullisia piilokuluja ole mahdollistakaan selvittää ilman sisäpiiritietoja.

Swappeja käytettäessä saadaan myös vältettyä eräitä indeksin laskentakaavaan sisältyviä lähdeveroja. Tätä kautta saatavaa ”ylituottoa” pidätetään käytännössä implisiittisinä tuottosidonnaisina palkkioina.

Yhtenä tulovirtana ovat myös primäärimerkintöihin ja lunastuksiin liittyvistä kaupoista saadut komissiot ja spredit.

Kaiken kukkuraksi sijoittajalle jää täysin epäselväksi, mistä maksetaan Luxemburgin tax d ´abonnementin käsittelykulut, mahdolliset osuudet SICAV-rakenteen kuluista sekä se, miten lisenssimaksut käsitellään rahaston sisällä.

Latinistit toteaisivat tähän ”Caveat emptor” eli ostaja varokoon.

Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com